Erehtyminen osana projektisalkunhallintaa ja kokeilukulttuuria

Oppiminen yrityksen ja erehdyksen kautta on tuttua monelle meistä. Toisinaan meille riittää kun kuulemme muiden tekemistä erehdyksistä. Mutta on hetkiä jolloin tarvitaan riittävä omakohtainen kokemus. Tarvitsemmeko oppiaksemme henkilökohtaisen kokemuksen siitä, että on olemme mukana mielenkiintoisessa hankkeessa tai projektissa joka päättyy epäonnistumiseen?

Epäonnistuminen ei ole projektin tavoite tai edes välitavoite mutta sen antama opetus saattaakin olla sitäkin arvokkaampi. Joskus opittu on jopa arvokkaampi kuin varsinaisen projektin alkuperäinen tavoite.
Projektisalkunhallinnassa on tärkeää suunnata tavoitteet tulevaisuuteen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Erehdykset ovat näin ollen luonnostaan kytkettynä epäonnisiin arvioihin ja ennusteisiin tulevasta.

Erehtyminen on tietoista toimintaa paremman asiakaspalvelun tai asiakaskokemuksen tuottamiseksi

Projektin tai hankkeen lopputulos voi olla tulevaisuuden tarpeisiin nähden liian myöhässä tai vastaavasti liian aikaisin. Kustannukset eivät vastaa välttämättä lopputuloksena syntyneen tuotteet tai palvelun kantokykyä ja markkinoilla kilpailevat vaihtoehdot ovat suhteessa kustannustehokkaampia. Ominaisuudet tai toiminnallisuudet ovat ehkä painottuneet väärin tai eivät muuten kohtaa asiakkaiden odotuksia ja vaatimuksia.

Jokaisen projektin lopputuloksella on oltava asiakas – joko suoraan organisaatioon nähden asiakassuhteessa tai sisäinen asiakas joka lopputulosta hyödyntäen tuottaa arvoa ulkoiselle asiakkaalle. Tästä päätelmänä on, että erehtyminen on myös tietoista toimintaa paremman asiakaspalvelun tai asiakaskokemuksen tuottamiseksi.

Mitä useammin uskalletaan erehtyä sitä paremmaksi palvelumme ja tuotteemme kehittyy. Jokaisen erehdyksen ei tarvitse välittyä asiakkaalle asti – oppiminen tapahtuu hyvissä ajoin projektin aikana. Keskeistä on luoda kulttuuria joka haluaa oppia ja hyväksyy erehtymisen osana paremmaksi tulemista. Mikäli virheitä ja erehtymistä halutaan viimeiseen asti vältellä – ei myöskään oppimiselle synny tärkeitä tilaisuuksia.

Eri tutkimusten mukaan voidaan tunnistaa projektien onnistumisen ongelmia ja nuo tutkimukset opettavat paljon ilman, että on itse koettava vastaavat haasteet. Itse olen vakuuttunut, että kriittinen hetki on projektin tavoitteiden asettaminen suhteessa toiminta- tai markkinaympäristöä.

Menestyvät organisaatiot ovat tietoisia muuttuvasta liiketoimintaympäristöstään

Menestyvät organisaatiot kykenevät näkemään tutkimuksien mukaan noin 60 % mahdollisuuksistaan juuri muuttuvan liiketoimintaympäristön kautta. Kuinka käykään niille organisaatioille jotka eivät tunnista riittävällä tavalla oman toimintaympäristönsä muuttuvia vaatimuksia? Tai joiden kulttuuri ei ole valmis oppimaan erehdyksistään.
Erehdyksestä oppiminen on hyvä kiteyttää jokaisen projektin loppuraportin yhteenvetoon opitusta (Lessions learned). Vastaavasti on mahdollisuus oppia taloudellisista merkittävien projektien jälkiarvioinnista (Post Evaluation). Molemmat tehdään tyypillisesti projektisalkussa kerran projektin omistajan suojelemana.

Projektin loppuraportissa opitaan paljon itse projektityöstä ja projektinhallinnasta ja projektin jälkiarvioinnissa taas mm. projektin lopputuloksen taloudellisten hyötyjen ja muiden laatumittarien toteutumisesta.

Onko nyt hyvä hetki näyttää esimerkkiä ja jakaa erehdykset – samalla vahvistaen oman organisaation kokeilukulttuuria ja jatkuvaa oppimista?

Yksi kommentti

  1. Panu Kekäle 11.1.2017 20:10- Vastaa

    Suomalainen (yritys)kulttuuri suhtautuu erehdyksiin kovin kaksijakoisesti. Modernit johtajat, useimmiten isoissa organisaatioissa, osaavat elää niiden kanssa ja hyödyntää niitä. Toisaalta dissaaminen ja virheestä rankaisu ovat edelleen hyvin yleisiä toimintamalleja edelleenkin.

    Samaan hengenvetoon on kuitenkin sanottava, että samanaikaisesti on kasvanut jonkinlainen (välinpitämättömyyden?) kulttuuri, jossa minkäänlaisista virheistä ei ojenneta; tällainen ilmapiiri henkii etenkin politiikasta ja julkishallinosta. Onko näissä kyse (vain) viestinnästä?

    Omien oppirahojen kaivaminen esimerkeiksi voi olla, varsinkin yrittäjille, liian raskasta. Kyse on tuolloin kuitenkin äärimmäisen henkilökohtaisesta virheestä.

Jätä kommentti

Share This